Vaikka olen työskennellyt kestopigmentoinnin parissa jo monta vuotta ja kouluttanut myös muita alan ammattilaisia, en halua koskaan ajatella, että nyt osaan kaiken.
Päinvastoin.
Haluan kehittyä, oppia uutta ja seurata, miten ala muuttuu. Tekniikat kehittyvät, välineet ja pigmentit muuttuvat ja myös oma silmä kehittyy kokemuksen mukana.
Siksi istun edelleen välillä itse opiskelijan paikalle.
Yksi koulutuksista, joka muutti omaa ajatteluani todella paljon, oli Hyperrealismi-karvatekniikan koulutus.
Harjoittelua, odottamista ja välillä myös hermojen menetystä
Hyperrealismi ei ollut koulutus, jossa katsotaan muutama video, tehdään yksi työ ja todetaan, että valmista tuli.
Harjoittelin paljon. Tein jopa samoja tehtäviä kahteen kertaan, koska halusin ymmärtää tekniikan kunnolla enkä vain suorittaa koulutusta loppuun.
Ja kyllä, välillä hermot menivät.
Karvatekniikassa hyvin pienet asiat voivat muuttaa koko lopputuloksen. Karvan suunta, kaarevuus, paksuus, karvojen välinen etäisyys ja se, miten pigmentti viedään ihoon, vaikuttavat kaikki siihen, näyttääkö lopputulos luonnolliselta vai piirretyltä.
Juuri siksi tämä koulutus muutti omaa käsitystäni karvatekniikasta niin paljon.
Kokemus ei tarkoita sitä, että voi lopettaa opiskelun
Mitä kauemmin teen tätä työtä, sitä selvemmin ymmärrän yhden asian: tässä ammatissa ei koskaan tule täysin valmiiksi.
Ja minusta se on hyvä asia.
Uuteen koulutukseen meneminen ei tarkoita sitä, ettei osaisi omaa työtään. Minulle se tarkoittaa sitä, että haluan tehdä sen vielä paremmin.
Hyvä koulutus ei ole minulle uusi sertifikaatti seinälle. Sen pitää antaa jotain, mikä muuttaa ajatteluani, kehittää tekniikkaani ja lopulta näkyy myös työssäni.
Hyperrealismi teki juuri sen.
Oliko välillä vaikeaa? Oli.
Menivätkö hermot? Menivät.
Kannattiko? Ehdottomasti.
Mutta minä pärjäsin.
Onnea minulle!
